Moni on kysyny, että kun jo suomessa englantia opiskellaan ja sen voisi jo koulussa oppia, myös lukiossa jäädään vuosi jälkeen, niin mikä idea on tulla vaihtoon, miksi kukaan lähtisi kotoaan vuodeksi jonnekin Kanadan tuppukylään vaan jäädäkseen jälkeen omassa elämässään kotimaassan. Vastaus siihen että miksi tänne tullaan ei mulle ainakaan ollu missää vaiheessa pelkkä englanti saatika sitten että olisin missään vaiheessa laskenut jääväni vuodella jälkeen kaikesta. Päin vastoin, nään ite että takas tullessani oon vuoden edellä kaikkia muita jotka ei kotoaan lähteneet. Oli se toinen sitte abi, vuosia takana jo keski-ikään asti tai kaiken kokenut kovan linjan amis, mulla on silti vuoden verran tietoa ja kokemusta mitä niiltä ei löydy. Ei pelkästään tietoa toisesta kultuurista tai toisesta kielestä. Vaihossa oon oppinut niin paljon muutakin kuin vain sen mitä moni ajattelee siellä oppivan. Kasvavalle 17 vuotiaalle se, että aloittaa ikään kuin uuden elämän, yksin, tuntematta ketään ja ilman sitä tukea ja turvaa minkä kotona saa, on paras mahdollinen kasvun askel mitä ikinä voi ottaa! Ite oon oppinu kaikkia niitä ''aikuistumisen'' askeleita mitä moni on jo kotona odottanut että millonkohan se Eemeliki oppis. Sitä ymmärtää omia heikkouksiaan, vahvuuksiaan, milloin ne rajat tulee vastaan, ja miten nekin voi ylittää. Sitä ymmärtää kuinka asiat ovat paremmin kotona ja niitä oppii arvostamaan, mutta myös ymmärtää mitä itse on aina tehnyt väärin, ja miten niitä voi jatkossa parantaa.
Vaihtoon tulo oli tähän mennessä lyhyehkön elämäni paras päätös minkä olen tehnyt. Ei vain siksi että täällä on hauskaa ja elämä loistaa, vaan sitä alkaa ymmärtämään kuinka suuri merkitys kaikella tällä mikä mua on kasvattanut on sille miten toimin vastaan tulevissa haasteissa ja tilanteissa koko loppuelämäni. Ei sille kysymykselle että ''miksi ihmeessä tulit vaihtoon'' pysty yhdeltä istumalta vastaamaan niin että toinen osapuoli oikeasti ymmärtäisi kuinka mahtava päätös se oikeastaan olikaan. Se vaatii rohkeutta ja oma-alotteisuutta, täytyy uskaltaa ottaa riskejä ja tiedostaa mihin ryhtyy. On tilanteita kun on yksin, tulee ongelmia, suru puseroon ja koti-ikävä iskee, sitä toivoo että voisi vain mennä äidin kainaloon ja äiti hoitaisi asiat kuntoon. Mutta täällä täytyy itse ottaa lusikka siihen kauniiseen käteen ja selvitä itse ongelmistaan, sitä ajattelee isompien ongelmien sattuessa, että ehkä tää lähtö ei ollukkaan hyvä idea, mutta kun niistä itse selviää, ilman vanhempien apua, sitä ymmärtää kuinka paljon enemmän juuri nuo ongelmat kasvattaa, kun niistä itse selviää. Niitä oppii välttämään, mutta myös oppii ymmärtämään ettei mikään ongelma ole liian iso ylitettäväksi.
Jokainen joka on koskaan kyseenalaistanut vaihtarivuotta tai miettinyt sen haasteen ottamista, ei koskaan tule ymmärtämään mikä merkitys sillä vuodella on nuorelle tai vähän vanhemmallekin, vain kysymällä vaihtarilta että ''miksi'', kaikkia niitä kokemuksia ei saa paperille, niitä ei pysty toiselle kuvailemaan. Moni tyytyy vastaamaan että kokemus oli uskomaton, näin paljon hienoja asioita kuten New Yorkin tai Niagara Fallssit, mutta ei ne nähtävyydet tai uskomattomat turismi haaveet ole niitä kokemuksia jotka sille vaihtarille oikeasti jää vuodesta ikuisesti mieleen. Se on arkea, se on surua ja iloa, mutta uskomattomin asia mitä ikinä voisi kasvavalle ihmiselle tapahtua!
Vaihtarivuoden jälkeen ei kukaa junnu oo enää pelkkä _rupupieru_!
Fear is what stops you, courage is what keeps you going!
Emppu
